Huolinnan harjoittelijasta kokopäivätyöhön: ”Tätä maailmaa halusin lähteä katsomaan.”

Hei Johanna, kertoisitko hieman taustastasi? Miten päädyit töihin DACHSERille?

Opiskelin Haaga-Heliassa kansainvälistä liiketaloutta erikoistuen toimitusketjujen hallintaan. Olin nähnyt DACHSERin meri- ja lentorahdin (ASL) työpaikkailmoituksen korkeakoulussani ja lähdin kokeilemaan kepillä jäätä.

Aloitin harjoittelulla merituonnissa noin kaksi vuotta sitten, mitä seurasi mahdollisuus opinnäytetyön tekemiseen. Tein opinnäytetyöni DACHSERille viimeisenä opiskeluvuonna Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päästötavoitteista ja niiden toteutumisesta meriliikenteessä. Harjoittelu, lopputyö ja opintoni sopivat hyvin yhteen.

DACHSER oli siinä mielessä nappiosuma, että opintojeni alussa jo heti ensimmäisenä vuonna piti alkaa miettimään, mihin erikoistuisin. Vaihtoehtoina olivat markkinointi, talouspuoli ja HR. Tuntui, että 90 % opiskelijoista lukee markkinointia pääaineenaan. Minua talous ei kiinnostanut lopulta niin paljon, joten päätös täytyi tehdä HR:n ja logistiikan välillä. HR:stä tuli sivuaine, ja päädyin lopulta erikoistumaan toimitusketjujen hallintaan. Minulla on työhistoriaa varastotöistä aika pitkältä ajalta ja sitä kautta jo pieni kosketuspinta logistiikan maailmaan. Siitä nousi ajatus, että olisi kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea tapahtuu, ennen kuin tavara päätyy varastolle ja lähtee sieltä. Tätä maailmaa halusin lähteä katsomaan.

Miten teoria ja käytäntö kietoutuivat yhteen siirtyessäsi opintojen parista työelämään?

Jännitin toki vähän sitä, mistä löytää toimeksiantaja opinnäytetyölle ja mikä tutkimusaiheeni tulee olemaan. Harjoittelu ja opinnäytetyö DACHSERilla oli kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Silloisella esihenkilölläni oli myös jo tutkimusideoita valmiina, joten prosessi hoitui kivuttomasti. Sain lopputyöni valmiiksi viime marraskuussa, mutta siinä meni kyllä hieman suunniteltua pidempään. Täysipäiväisen työn ja opinnäytetyön tekeminen samanaikaisesti oli aika haastavaa, mutta harjoitteluni johti toisaalta myös työpaikan saamiseen DACHSERilla, vaikka olin tullut taloon sillä ajatuksella, ettei vakituista työpaikkaa välttämättä seuraisi harjoittelusta.  

Viihdyin todella hyvin heti ensimmäisistä viikoista alkaen. Paljon oli opittavaa, kun vihdoin pääsin käsiksi omaan alaani. Teoria on teoriaa, ja toki koulussa oli opittu esimerkiksi alan terminologiaa, mutta käytännön työ on se, mikä loppupeleissä kuitenkin opettaa. Koen, että opinnäytetyötä oli helpompi kirjoittaa käytännön ympäristössä. Sain kollegoiltani ja esihenkilöltäni hyviä vinkkejä ja yhteystietoja.

Siinä mielessä helpotti suunnattomasti, että ympärilläni on osaavia, asioista tietäviä ihmisiä. Jos en olisi saanutkaan työpaikkaa heti harjoittelun jälkeen, niin olisihan sitä ollut lopulta aika yksin opinnäytetyön kanssa. Nyt oli esimerkiksi paljon helpompi lähestyä varustamoita tutkimukseeni liittyen: ”Hei, olen töissä DACHSERilla ja minulla olisi kysyttävää”.

Millaisena olet kokenut huolinnan toimialan?

Huolinta oli minulle alun perin käsitteenä tuntematon, vaikka toki yhdistin sen logistiikkaan. Täytyy sanoa, että olen siitä nyt paremmin perillä. Yksinkertaisuudessaan se on tavaran liikuttelua maiden välillä yhteistyössä varustamojen ja lentoyhtiöiden kanssa sekä tuonti- ja vientimuodollisuuksia.

Onhan käsitys muuttunut ja laajentunut paljonkin sen kautta, mitä enemmän näitä töitä on päässyt tekemään. Paljon on vielä opittavaa, mutta sellaiset perusperiaatteet ja ajatukset, jotka minulla oli aloittaessani ovat pysyneet aika lailla samoina. Olen myös päässyt jonkin verran hyötymään omista opinnoistani, mutta meillä DACHSERilla on esimerkkejä kollegoista, jotka eivät ole opiskelleet alaamme lainkaan. On pitänyt aloittaa ihan perusasioista, mutta tuolla he painavat keikkaa tälläkin hetkellä ihan siinä, missä alaa opiskelleetkin.

Sanoisin, että jos on yhtään kiinnostunut logistiikasta ja huolinnasta, niin kannattaa lähteä kokeilemaan. Olen myös huomannut, että sisäinen liikkuvuus osastojen ja tiimien välillä on DACHSERilla kuitenkin vaivatonta ja siihen myös rohkaistaan. Jos tuntuu siltä, että on kokenut kaiken työstä, niin ensimmäinen suunta, mihin katsotaan ei ole yrityksestä ulospäin

Olet päässyt kokemaan itsekin sisäisen liikkuvuuden tarjoamat mahdollisuudet.

Totta. Viime vuoden joulukuussa vaihdoin tiimiä ja siirryin merituonnista sisämyyntiin eli Inside Sales -työtehtävään. Puhuimme jo alusta asti siitä, että jos yhtään tuntuu siltä, että olisin uutta haastetta vailla, niin kartoitettaisiin ensin tämä sisäisen siirtymisen mahdollisuus. Olisiko esimerkiksi vientipuolella tai lentorahdissa mahdollisuuksia ja akuutteja tarpeita?

Kävi sitten niin, että Inside Sales -toimesta avautui paikka sisäiseen hakuun. En ollut ehkä pitänyt itseäni aikaisemmin kovinkaan myyntipainotteisena ihmisenä, vaan nimenomaan ennemminkin operatiivisena toimijana. Mitä minulla olisi annettavana myynnin puolelle? Kävimme kuitenkin keskusteluja siitä, miltä tuleva roolini voisi näyttää ja mitä muita tulevaisuuden urapolkuja voisimme DACHSERilla omalle kohdalleni suunnitella.Tästä tuli tuntemus, että on minulla myynnin sarallakin annettavaa, vaikka en sitä markkinointia aikoinaan lähtenytkään opiskelemaan! Olen myös loppupeleissä sen verran kunniahimoinen, että haluan myös kehittyä ja edetä omalla urallani omaksuen kaiken mahdollisen tiedon ja opin, kun siihen vain mahdollisuus aukeaa.

Mistä normaali työpäiväsi koostuu?

Inside Sales- tehtävässä työpäiväni koostuvat tarjousten tekemisestä. Meille tulee sähköpostia asiakkailta sekä joskus myös agenteilta. Saamme tarjouskyselyjä koskien esimerkiksi meri- tai lentotuontia. Sitten selvitämme ulkomaan yhteyshenkilöiltämme Kiinasta, Yhdysvalloista, Australiasta tai muualta, että mitkä ovat kustannukset kuljettaa rahti paikkaan X.  Meillähän on ulkomyyjämme, jotka huolehtivat kuukausitarjouksista vakituisille asiakkaillemme, asiakaskäynneistä ja uusasiakashankinnasta. Meidän vastuullamme ovat ennemminkin yksittäiset tarjoukset, silloin kun asiakas esimerkiksi kilpailuttaa jotain tiettyä vienti- tai tuontikeikkaa. Teemme myös paljon yhteistyötä lento- ja meritiimiemme kanssa, koska operatiivisella puolella on hyvä näkemys ja tietämys siitä, missä hinnat liikkuvat varustamoilla ja lentoyhtiöillä ja mikä vaihtoehto toimii parhaiten minnekin suuntaan maailmaa.

Tässä yrityksessä kaikki tuntevat toisensa, ja olen itse aina tykännyt sellaisesta tiiviistä työporukasta. Silloin on ollut paras fiilis. Keneltä tahansa voi mennä kysymään tarvittaessa neuvoa, eikä esihenkilö tunnu kaukaiselta nimeltä ja titteliltä. Tiimissä työstetään yhteisiä asioita pidemmällä perspektiivillä ja tehdään sosiaalisia juttuja myös työn ulkopuolella. Tiimistä on tullut vähän niin kuin toinen perhe. Jos siis yhtään logistiikka ja huolinta kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan. Mahdollisuudet ovat monenlaiset.

Olet myös ammattiurheilija. Millä tavalla toimistopainotteinen päivätyö yhdistyy tavoitteelliseen urheiluun?

Olen pelannut salibandyä 16 vuotta ja viimeiset kuusi, seitsemän kautta naisten ylimmällä sarjatasolla Suomessa. Viimeiset kolme kautta joukkueeni on ollut ÅIF (Ådalens Idrottsförening) Söderkullassa, Sipoossa. Urheilun yhdistäminen täysipäiväiseen työhön on onnistunut oikein hyvin. Yrityksemme johdolta on tullut kivasti tukea jo ihan alusta asti, jos minun on esimerkiksi tarvinnut lähteä töistä hieman aikaisemmin vierasotteluun. Tällaiset järjestelyt hoituvat, ja kannustusta on tullut paljon. Kaikkialla ei välttämättä ymmärretä, että naisten salibandyssä korvaukset eivät ole kovin suuria tai monessa tapauksessa pelaamisesta ei saa mitään, pois lukien Ruotsi ja Sveitsi. Siinäkin mielessä on ollut tosi luontevaa ja helpottavaa, että olen päässyt rauhassa toteuttamaan työn ohella myös tätä puolta itsessäni. Kyllähän se sitten luo lisäarvoa omalle työlle, kun työpaikka mahdollistaa sen, että pystyy ilmaisemaan itseään muissakin ympäristöissä ja yhteisöissä.